Lapsena emme käyneet oikeen koskaan missään ulkona syömässä, mutta muistan meidän käyneen kerran Pizzeria Denniksessä Turussa. Reissu on jäänyt senkin takia mieleeni, kun olin silloin ehkä hivenen nirso ja halusin pizzaani vain jauhelihaa, juuston ja tomattikastikkeen lisäksi. Pizzani oli kuulemma aneeminen. Naurattaa vieläkin tää kommentti! Mutta muistan vieläkin missä pöydässä silloin istuimme, ja miltä ravintolassa näytti.
Ja samalta siellä ravintolassa näytti vielä viikko sitten. Mutta tällä viikolla asiaan tuli muutos. Dennis muuti viereiseen liiketilaan oltuaan 40-vuotta edellisissä tiloissa. Sain avec kutsun Åblogien kautta uuden Denniksen avajaisiin, ja isännän kanssa lähdimme katsomaan miltä se uusi Dennis sitten näyttää (ja maistuu).
Puitteet oli hienot. Tehdasmaista avaraa tilaa, hillittyjä sävyjä. Mutta alkaa jo tuntua että tämän tyylisiä ravintoloita mahtuu 13 tusinaan. Vähän oli säästetty vanhan Denniksen esineistöä, mutta jäin kaipaamaan varsinkin valkosipulilettejä ja puna-valkoruutuisia liinoja. Myös avarassa tilassa äänimaailman on aika kova, varsinkin kun ravintola oli tupaten täynnä kutsuvieraita. Katutaso oli piukassa ihmisiä, mutta yläkerrassa taisi olla väljempää.
Kuvassa näkyvä valtavan kokoinen pala mozzarellaa on lennätetty suoraan Italiasta, ja on vain 24 tuntia vanhaa. En koskaan enää saa varmaan noin tuoretta mozzarella!
Ehdottomasti mennään koko perheen kanssa käymään pizzalla Denniksessä, menkää tekin!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kivaa kun jätät kommenttia minulle!