torstai 29. joulukuuta 2016

Joulukuu

Taas on yksi kuukausi eletty hiljaiseloa blogissani, mutta ruudun toisella puolella ei niinkään hiljaista olekkaan ollut. Monta kertaa on pitänyt tulla tänne, mutta aina se on vaan jäänyt. Ja kokoa ajan kynnys kasvoi. Onneksi tuli illalla juotua monta kuppia kahvia, joten nyt ei väsytä. Kun nukkumatti on jossain, niin mitä sitä muutakaan tekisi kuin kirjoittelisi blogia pitkästä aikaa.

Ihana joulu tuli vietettyä, vaikkakin kuopukseen iski joulupäivänä kuume, joka vieläkin kiusaa poikaa. Kuusi tuotiin sisälle perinteisesti aatonaattona, ja vähän jännättiin miten kuusen käy, kun meillä on pari viikkoa kissa-vieras. Mutta kuusi ei ole kyllä katilusta kiinnostanut yhtään! Miten sitä aina aatonaattona huomaakin kuinka paljon sitä omistaa joulukoristeita. Saisin varmaan kolme kuusta koristeltua sillä tavara määrällä mitä minulta löytyy. Pitäis ehkä luopua osasta, ainakin niistä lähemmäs sadasta pallosta...


Aattona meillä oli molempien sukulaisia syömässä. Ihanaa kun
 jokainen toi jotain tullessaan, joten ruokaa riitti!

Jälkkäriksi tein joulupavlovan. Oli kyllä herkullista,
 ja kaikki katosi parempiin suihin!

Tänään jo todella keväinen auringonpaiste kilpaili
 huomiosta amarylliksen kanssa.

Ja ihme tapahtui, sain orkidean kukkimaan uudelleen, ja toinen orkidea kasvattaa uutta vartta. Pian varmaan nuput jo ilmestyvät. Mikä saavutus minulta!

Se mihin aika on kulunut joulukuussa, niin yksi syyllinen on himmelit. Niitä on kyllä väsätty aika monta. Ja lisää vain pitäisi tehdä. Valitettavasti aika alkaa olemaan kortilla ensi viikosta lähtien. Siitä lisää myöhemmin.


Itenäisyyspäivä meni äitiä muistellessa. Ikävä!

Joulu tuli mulle vähän etuajassa, kun vihdoin sain kauan haaveilemani nojatuolin. Boknäsin Howard saapui juuri ennen joulua meille. Äidin oma nojatuoli. 

Ja jo syksyllä oli puhe että jouluksi pitää saada vihdoin keittiöön huuva. Niin päivä joulun jälkeen huuva vihdoin saatiin paikalle. Mut ompaha nyt paikalla, jes!

Tämmöistä täällä tällä kertaa!