torstai 21. marraskuuta 2013

Marraskuu ja ruusu yrittää kukkia!

Sain kesällä mummoltani ruukkuruusun, jonka kerran sain melkein kuolemaan ja kerran siihen hyökkäs jotkut ötökät ja se oli silloinkin ihan kuollut. No tolulla ja vedellä sain sen virkoamaan, ja nyt parvekkeella yksi nuppu yrittää avautua ja toinen kovasti vielä kasvaa. Ja ollaan marraskuussa. Mietin jo että minkä kasvihuoneen "heijän" ympärille kehitän et saisin nuput vielä auki.



Hölmä ruusu! Mut katoin juuri viime sunnuntaina että paju oli valkoisena kissoista. Taitaa kasvit olla vähän sekaisin..


Sitten taloasioihin. Vein siis viime viikon maantantaina sen viimeisen naapurikuulemisen kuntaan, ja sitten unohdin koko asian. Isäntä saapui kotiin perjantain ja lauantain välisenä yönä, ja la hän kyseli oonko käynyt kunnan sivulla katsomassa onko rakennuslupa jo tullut sinne. En ollut käynyt, mutta meni katsomaan melkein heti. Ja siellä se oli. Jo tiistaina oli päätös tullut ja meillä on RAKENNUSLUPA, jihaa!!! Maanantaina tuli postissa paperit ja ihanat laskut... On tää rakentaminen vaan niin ihanan halpaa, nooot!!

Tällä viikolla tontilla on ollut poravaunu, mut nyt en ole varma onko ens viikolla räjäytys. Luulis et on! Ensi viikon keskiviikkona on ainakin aloituskokous. Hurjan jännää!

Talousrakennuksen pohja.

Talon pohja.


Nämäkin ihanat kivet on saanut tuomion, mutta ovat niin suuria että kaivurikaan ei meinannut saada niitä liikkeelle. Harmittaa vaa että tuollaista kaunista ja sileää pintaa ei nopeesti kiveen saada.

Meillä tontilla ei Eino myrsky tehnyt tuhojaan, vaan tämä puu oli jo kaatunut viikolla aivan talousrakennuksen kulmalta. Onneks kaatu nyt eikä myöhemmin. vaik suunta oli kyllä oikea :)


Käyppä jättämässä kommentti! Ensi viikolla luvassa arvontaa ja paljastuksia itsestäni :D




2 kommenttia:

  1. Herttinen mikä viherpeukalo oot! Mää saan hengiltä kaikki mun ruukkukasvit. Järjestelmällisesti! :D

    Ja siis jee, onnea rakennusluvasta! Siitä se tohina lähtee. Ja etenkin ne ihanat laskut sinne ja tänne ja tuonne ja siitä ja tästä ja tuosta. :)

    Ja tosiaan noista kivistä, meilläkin oli osa semmosia jytkyjä että ne piti ensin pommilla hajottaa ennenkuin kaivuri niitä sai nosteltua auton kyytiin. Paikalla olin toki kahtomassa "räjäyttämistä" ja niin säälittävän pieni pöllähdys kumimattojen alta vaan näky että olin kyllä tosi pettyny. Ootin kunnon _räjäytystä_ :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin saan kaikki sisäkukat kuolemaan heti.. Nytkin nimipäivälahjaksi saamani kukka vetää viimeisiään keittiöpöydällä. En saanu ku yhden kukan auki ja sekin kuoli heti. Nuppui oli varmaa 20..
      Kiitos, kiitos!!
      Mäkin haluisin mennä paikal sillon ku räjäytetään, mut en varmaan sinne kerkee. Poika kun määrää mitä tehään :D Isännän kotipaikan rakennuksilla ku räjäytetiin -80 luvun alkupuolella, niin on onnistuttu saamaan hieno kuva juuri silloin ku pamahti. Silloin ei käyetty kumimattoja...

      Poista

Kivaa kun jätät kommenttia minulle!