Menetin reilun vuoden aikana kolme mulle hyvin tärkeää ihmistä, ja samassa rytäkässä rupesin odottamaan ihanaa ja tärkeää poikaamme. Vaikka näistä on jo aikaa yli 2-vuotta, silti en kuivin silmin pysty tätä kirjoittamaan. Kaipaus on edelleen ihan järjetön! Menetysten ja pojan syntymän myötä, menetyksen pelko on kasvanut suureksi. Ennen isäntä sai matkustella ympäri maapallo ihan rauhassa, enkä kytännyt kelloa milloin hänen lentonsa pitäisi olla perillä. Nykyään viestiä pitää laittaa aina kun lento on laskeutunut ja myös silloin kun lento lähtee. Käyn myös lentokenttien nettisivuilla katsmoassa lentojen tilanteita (tietää milloin lennot esim on myöhässä).
Mutta näistä huolimatta mä tulee niiiiin onnelliseksi pienistä asioista. Oltiin pojan kanssa neuvolassa tiistaina. Ja matkanvarrella huomasin että siinä on vielä yksi Tiimari auki. Menimme sinne sitten metsästämään pieniä kuusipyykkipoikia. Ostin näitä ennen joulua, mutta en saanut niitä silloin tarpeeksi. Mulla oli joulukortit nauhassa kiinni näiden pyykkipoikien kanssa. Ja koska en saanut niitä silloin tarpeeksi, oon metsätänyt niitä kaikista Tiimareista mitä on ollut vielä auki. No eipä niitä ole löytynyt. Jostain ostin jotain mansikkapyykkipoikia, joista irrotin mansikat ja laitoin tilalle korttien koristeluun tarkoitettuja kynttilöitä ja pukkeja, mutta ei ne ollut niin kivoja kuin nuo kuuset. No siis mentiin sinne Tiimariin. Ja mitä löytyikään viimeisestä hyllystä mitä katsoin, näitä pyykkipoikia ison kasan!!! Jeee!! Ja aleprosentti oli vaivaiset 90% Ostin niitä sitten 7 pakettia (joka paketissa 4kpl), niin nyt ne pitäis riittä ensi jouluna mun kaikkiin kortteihin :) Ja kuinka pienestä sitä tulikaan onnelliseksi. Samalla reissulla löysin sinistä flanellikangasta jota olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa. Mut se mitä siitä tulee, niin palaan siihen myöhemmin ;)
Mun joulukortti pyykkipoika!
Rakentamisessa mennään nyt siinä vaiheessa, et odotetaan et nää pakkaset lauhtuis. Tämän hetkisen sääennusteen mukaan ens viikon loppupuolella lauhtuis, ja päästäis valamaan. Mutta vaikka pääsis ens viikol valamaan, ja sit pitäis tehdä vielä toinen valu seuraavalla viikolla, pystyttää tellingit + tehä pystytystä varten muutamia juttuja, niin pelkään pahoin että viikko 7 tulee liian pian :( Pakko varmaan siirtää talon toimitusta. Sitten hoksasin eilen että meijän rapput menee ihan tyhmästi, ja niitä ei voi enää muuttaa, koska kellariin on tehty tulevan portaikon ympärille seinät (koska kellari tulee olemaan viileämpi kuin asuinkerrokset). Tää on ihan uskomatonta mitä kaikkea sitä pitäis tajuta ajatella jo ennen kun taloa rupee tekemään. Ollaan miehen kanssa jo monta kertaa sanottu et olis eka pitäny tehä harjotustalo...
Iso halaus. Mä olen miettinyt viime aikoina ihan samaa, miten pienistä jutuista sitä pitäisi ja haluaisi osata iloita. Mäkin alkuvuonna mietin eräänä aamuna, kun oltiin nukuttu yli yhdeksään, et voi vitsi, nyt lapset ei mee ikinä illalla nukkumaan.. Mutta sitten tajusin, että jonain hetkenä koittaa se aika, kun pitääkin nousta töihin kuudelta, eikä näitä myöhäisiä aamuja enää samalla tavalla ole. Silloin mäkin tajusin, että oikeasti pitäisi pysähtyä ja iloita niistä monista jutuista, mitä on, vaikkei sitä tajuakaan, ennen kuin hiukan pysähtyy ja miettii. Menikö tarpeeksi vaikeasti?
VastaaPoistaTsemppiä talonrakennukseen!! =0)
Niimpä, ja kiitos!
VastaaPoistaNiin, ja mietipä sitten, ku pääsette muuttamaan, tuleeko aika monessa kohtaa mieleen, et miksei tähänkin laitettu pistorasiaa, tai tuo kattolampun paikka on kyllä ihan väärässä kohdassa. :D On se mieletöntä, ku kaikki tarvis osata ajatella etukäteen. Mut kyllä niiden kans elää. :)
VastaaPoistaTuohon menettämisen pelkoon, mulla oli koko rakennusajan ihan hirvee pelko, että jos menetän mieheni. Tietty huoli oli siitä, että mies ite hääräs siellä raksalla, että jos siellä sattuu jotain. Mut pelkäsin myös sitä, että jos se työmatkalla ajaa kolarin. Mitä mä sitte tekisin uudella talolla (ja metsätilalla), jos ei olis miestä? Ja kun aloin odottaa tota kakkosta, tuli jotenkin vielä enemmän huoli kaikesta... Mua ainakin lohdutti ja rauhotti valtavasti se, että tuo Iskä tuolla Taivaassa huolehtii meistä, tuli vastaan sitten mitä tahansa, kun me vaan luotetaan siihen apuun. Nyt mun oma pelkoni on helpottunu huomattavasti, ja aina, jos se meinaa iskeä, saan lohtua Isän rakkaudesta... Joten luottoa vaan kehiin! Tsemppihalaus! <3
Hyvä tietää :D ja Kiitos!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMulla oli vuosi sitten noilla kuusilla ja lumihiutaleilla kortit narussa:)
VastaaPoistaIhanaa et jollain muullakin on ollut samalla tavalla!!
Poista